Hetki hiljaa

Törmäsin tänään yli kymmenen vuotta sitten kirjoitettuun artikkeliin, joka käsittelee introverttien ja ekstroverttien eroja oivallisin sanankääntein, enkä voinut hillitä haluani kirjoittaa siihen liittyviä ajatuksiani. Tulen tässä postauksessa lainaamaan kyseistä artikkelia jonkin verran, mutta bear with me.

The worst of it is that extroverts have no idea of the torment they put us through.

Artikkelissaan Jonathan Rauch sanoo yhdessä lauseessa sen, mitä minäkin olen sievästi, introverttiin tapaani, kierrellen ja ketään loukkaamatta yrittänyt sanoa. Ekstrovertit eivät ihan oikeasti ymmärrä introverttiutta eivätkä sitä, miten vaikeisiin tilanteisiin he tiedostamattaan meidät asettavat. Olen muutamaan kertaan yrittänyt selittää ekstrovertille ihmiselle, mitä ajattelen ja miten suhtaudun erilaisiin asioihin, mutta olen pääsääntöisesti saanut vastaukseksi muminaa tai muita epämääräisiä äänteitä, joiden läpi paistaa ihmetys ja väheksyntä. Sä oot niin outo.

”It is very difficult for an extrovert to understand an introvert,” write the education experts Jill D. Burruss and Lisa Kaenzig.

Työelämässä tämä ymmärryksen puute näkyy tietenkin vielä suuremmalla kontrastilla kuin ”siviilissä”. Oman elämän ja arjen voi rakentaa siten ettei vahingossakaan ajaudu omalle epämukavuusalueelleen, kun taas työelämässä tehdään mitä käsketään huolimatta siitä, miltä itsestä tuntuu. Me introvertit koemme ekstroverttejä herkemmin musertavaa uupumusta, jonka voivat aiheuttaa näennäisesti yksinkertaisetkin asiat. Puhelimessa puhuminen. Työtehtävien kasaantuminen. Uusien ihmisten tapaaminen. Palaverit. Avokonttorissa työskentely. Työskentelyn tarkkailu. Tavoitteellisuus ja tuloshakuisuus. Nämä tietenkin isossa määrin tai jatkuvasti toistuen. Ekstroverttien maailmassa ei ole ajateltu, että työtehtäviä voisi muuttaa persoonan mukaan, aivan kuten niitä voidaan järjestellä esimerkiksi osatyökykyisyyden vuoksi. Jos saisimme tehdä vain niitä tehtäviä, jotka tuntuvat meistä luontaisilta ja mukavilta, miettikää kuinka työelämä kukoistaisi! Meidän työkykymme paranisi melkoisesti ja saisimme aikaan valtavan paljon! Me kun olemme oikeasti hyviä siinä mitä me teemme – lahjakkaita, osaavia, aikaansaavia ja kekseliäitä.

erilaisuus_introvertti

Jotta en kuulostaisi siltä että itse väheksyn ekstrovertteja tai pidän heitä jotenkin ylimielisenä ihmisryhmänä, haluan kertoa pari asiaa omasta lähipiiristäni. Ensinnäkin, elän saman katon alla ekstrovertin kanssa. Avomieheni on todella sosiaalinen ja menevä tyyppi, jolla on noin miljoona kaveria. ”Se on vaan niin hyvä jätkä”, kerroin ystävilleni muutama viikko sitten kertoessani, että mieheni oli saanut jo neljännen bestman-kunnian. Me varmasti täydennämme toisiamme hienosti ja hän on minulle rakkain ihminen koko maailmassa. Kaksi parasta ystävääni sen sijaan on introvertteja. Työkaverini on ekstrovertti. Esimieheni on introvertti. Siskoni kuvaa itseään ujoksi ekstrovertiksi. Veljeni on ekstrovertti. Isäni on joku ihan oma lajinsa. Joitakin ihmisiä on helppo asettaa kategorioihin, mutta poikkeuksiakin on. Äitiäni kuvailisin ”työ-ekstrovertiksi”, sillä hän on työelämässä arvostettu, esimiesasemassa työskentelevä ihminen, joka tapaa paljon ihmisiä joka päivä ja uskaltautuu tarpeen mukaan pitämään oikein vaikuttavia puheita. Mutta. Hän viihtyy yksin ja väsähtää aktiivisten työpäivien tai juhlien päätteeksi helposti, joten väitän hänen olevan syvällä sisimmässään introvertti.

Ekstroverttien kanssa on oikein mukavaa viettää aikaa. Minunkin tuttavapiirissäni on paljon ekstroverttejä ja osan heistä lasken ystävikseni. Ystävyys heidän kanssaan on kuitenkin hyvin erilaista, sillä viettäessäni aikaa introvertti-ystävieni kanssa, voimme istua pitkänkin aikaa hiljaa ilman että se on kummallekaan osapuolelle kiusallista. Ekstrovertti sen sijaan (useimmiten, ei aina) puhuu käytännössä koko ajan ja luo minullekin paineita olla äänessä. Entä jos olisimmekin hetken hiljaa? 

We can only dream that someday, when our condition is more widely understood, when perhaps an Introverts’ Rights movement has blossomed and borne fruit, it will not be impolite to say ”I’m an introvert. You are a wonderful person and I like you. But now please shush.”

Mainokset

Kommentoi (onnistuu myös anonyymisti, kun jätät kentät tyhjäksi)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s