Delegoin, ettei itse tarvitse tehdä

Esimies pyytää minua tekemään tehtäviä, jotka eivät ole ennen kuuluneet työnkuvaani. Se on haastavaa ja jännittävää. Olen samalla otettu siitä, että minulle annetaan uutta vastuuta. Muutaman viikon päästä huomaan tuntevani ahdistusta työssä ja oivallan, että olen saanut esimieheltäni uusia tehtäviä joka viikko. Teen ylitöitä, jotta saan perustehtäväni ja uudet vastuutehtävät hoidettua ajallaan. En voi kieltäytyä uusista tehtävistä, etten joudu esimieheni epäsuosioon. 

Oli sitten kysymys pienestä tai isosta yrityksestä – matalasta tai korkeasta hierarkiasta – on jokaisen työntekijän ”yläpuolella” henkilö, jolla on kaikki valta käsissään. Tällä ihmisellä on valta antaa ja ottaa pois. Hän voi käskeä pyytämisen sijaan eikä häntä hetkauta kääntää kaikkea syyllisyyttä alaisiinsa. Jos joku asia ei toimi, se on sinun vikasi – ei hänen, joka sinua pyysi niin tekemään. Saattaa olla, että raadat takapuoli limassa, mutta teet silti kaiken väärin, liian hitaasti tai väärässä järjestyksessä.

(Mielensä pahoittajille sanottakoon tässä kohtaa, että en väitä kaikkien esimiesten olevan samanlaisia.)

Esimiestehtäviin ylennyt henkilö kokee usein ahaa-elämyksen oltuaan näissä kaikkivaltiaan tehtävissä muutaman viikon. Hän huomaa, että hänellä todella on alaisia, joita hän voi pyytää tekemään asioita puolestaan. Valitettavasti monien kohdalla ahaa-elämyksen lisäksi päähän nousee myös pissi. Käsken, koska voin käskeä. Delegoin, ettei itse tarvitse tehdä.

Delegoiminenhan on mainio asia työyhteiöissä ja sitä pitääkin tapahtua. Kun työtehtäviä jaetaan, ovat kaikki työyhteisön jäsenet samassa veneessä ja ymmärtävät, missä mennään. Esimies saa keskittyä omiin ydintehtäviinsä, kun ”pikkujutut” on delegoitu alaisille. Alaiset oppivat uusia juttuja ja pääsevät kehittymään. Liika on kuitenkin liikaa ja raja tulee vastaan aivan kaikessa. Toisinaan raja on ohitettu niin kauan sitten, että se näyttää enää pisteeltä kaukaisuudessa. Jotkut esimiehet delegoivat työtehtäviään kuin huomaamatta, vaivihkaa, kiltisti. He pyytävät tekemään tämän ja tuon asian, sillä siitä olisi iso apu. Toiset taas ovat hyvin avoimia siinä, ettei heitä oikeasti kiinnosta. Voisitko tehdä tämän, kun minua ei nyt yhtään huvita enkä jaksa sitä tehdä. Jälkimmäiset ovat useimmiten esimiehiä, joilla ei itsellään ole esimiehiä – ihmisiä, jotka ovat itse vastuussa itsestään – niitä, jotka istuvat hierarkian huipulla ja katselevat maailmaa golf-maila ja martini-lasi kädessään.

Miten alainen voi hallita näitä tilanteita vaikuttamatta niskurilta? Rohkenen sanoa, että kaikkien osapuolten kannalta järkevintä on ottaa asia puheeksi. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut uutta vastuuta ja haastetta työhöni, mutta valitettavasti aikani ei riitä hoitamaan tätä kaikkea. Esimiehen narsismin ja veemäisen luonteen syvyydestä riippuen tilanne etenee joko parempaan tai huonompaan suuntaan. Pahimmassa tapauksessa työyhteisössä aletaan kuiskuttelemaan selkäsi takana ja saat kahta kauheammin uusia työtehtäviä hoitaaksesi. Saat varoituksen, koska et ole hoitanut sinulle annettuja tehtäviä kunnolla. Me kaikki tiedämme, mikä varoitusta seuraa.

Parhaassa tapauksessa – eli siinä tapauksessa, että esimiehesi on ihan tavallinen ihminen joka omaa normaalit emotionaaliset kyvyt – saatte yhdessä keskustellen vähennettyä työtaakkaasi ja parannettua työssä jaksamistasi.

Ainakin siihen saakka, kunnes esimiehelläsi on jälleen uusi tehtävä, jota hän nyt ei vaan millään jaksa hoitaa.

delegointi työyhteisössä

Mainokset

Kommentoi (onnistuu myös anonyymisti, kun jätät kentät tyhjäksi)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s