Suomalainen sosiaalipolitiikka ei ole itsestäänselvyys

Hallitus on jälleen tehnyt – Iltapäivälehtiä lainatakseni – ”rajun” suunnitelman. Myrskyhän siitä tietenkin nousi. Eräs Facebook-kaverini kehtasi piruvie sanoa oman positiivisen näkökulmansa asiaan ja sai vastaukseksi ylimielisiä sinä-et-nyt-kultamuru-ole-tainnut-ihan-tajuta-tätä-asiaa -kommentteja sekä selvityksen siitä, keihin kaikkiin nämä suunnitellut leikkaukset vaikuttavat. Kannattaako meidän ihan oikeasti hyökätä toisiamme vastaan?

Jo ennen minkään valtakunnan leikkauksia ovat ihmiset valittaneet, kuinka huonot sosiaalietuudet Suomessa on. On tehty kaavioita siitä, kuinka pienillä summilla joudutaan elämään ja sitten niitä kaavioita on jaettu sosiaalisessa mediassa kuin ruttoa myöhäiskeskiajalla.

Pohditaanpa hetki, miten nykypäivän lama on meihin todella vaikuttanut. Olemme menettäneet työpaikkoja, ansiotasomme on laskenut ja kenties olemme joutuneet myymään kotimme. Se on raskasta ja stressaavaa. Saamme kuitenkin sosiaalietuuksia kerran kuukaudessa ja voimme niiden avulla maksaa pientä vuokraa asumisesta ja ostaa pöytään äitien tekemää ruokaa.

Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin.

1930-luvun lama-aikana ihmisiä kuoli nälkään. Sosiaalietuuksia haettiin aina erikseen jos niitä tarvittiin ja ne riittivät päiväksi tai viikoksi.

Mennään vielä vähän pitemmälle taaksepäin.

1800-luvulla köyhyys oli nk. absoluuttista köyhyyttä. Kengät olivat ylellisyys, johon vain harvoilla oli varaa. Ihmiset kulkivat säkeissä ja uskottiin, että Jumala rankaiseee köyhyydestä. Sosiaalityö oli tuolloin sitä, että orpolapsia, kerjäläisiä ja rikollisia sijoitettiin laitoksiin yhteiskunnan ulkopuolelle.

Nykypäivänä sosiaaliturva on todellisuudessa todella korkealla tasolla. Absoluuttista köyhyyttä ei ole – jokaisella on edes vähän rahaa. On kurjaa ja turhauttavaa, jos joutuu kieltämään lapseltaan kaiken siksi ettei ole rahaa. Ei voida mennä Disneylandiin tai Turkkiin lomamatkalle, ei voida ostaa uusia leluja eikä oikeastaan lauantaikarkkiinkaan ole varaa. Ystävät pyytävät ulos syömään, mutta joudutaan kieltäytymään koska ei ole rahaa. Puolisolle pitäisi ostaa syntymäpäivälahja mutta ei ole rahaa. Kaupassa joudutaan laskemaan, mitä on varaa ostaa. Mutta siltikin meillä on lähes kaikilla katto päämme päällä ja mahdollisuus edes mennä sinne kauppaan.

Hallitus tekee ratkaisuja, joiden se kokee pelastavan Suomen pitkällä tähtäimellä. Epäkohtia on varmasti paljon, mutta palvelujärjestelmän muotoutuminen ja rahavarojen kohdistaminen kaikkia miellyttävästi ei voi olla helppoa. Joku ”häviää” aina, kun haetaan yhteistä hyvää.

Suomalainen sosiaalipolitiikka ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Se on muotoutunut ajan kuluessa siihen mitä se on nyt ja ympäri maailmaa on varmasti miljoonia ihmisiä, jotka löisivät meitä suoraan poskelle jos kuulisivat miten valitamme omasta osastamme. Heillä kun ei ole mitään. He ovat absoluuttisesti köyhiä.

Elän itsekin hyvin tiukalla tällä hetkellä enkä missään nimessä yritä vähätellä kenenkään muunkaan taloudellista tilannetta tai ahdinkoa, mutta yritän osoittaa pilven reunalla kimaltelevan hopean. Meillä kaikilla on jotain. Voisimme välillä olla kiitollisia siitä.

kiitollisuus

Mainokset

Kommentoi (onnistuu myös anonyymisti, kun jätät kentät tyhjäksi)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s