Kun keräsin itseni

Kaikilla meillä on varmasti joskus vaikeaa. Olemme pahantuulisia ja väsyneitä, asiat tuntuvat raskaammilta kuin ehkä oikeasti ovatkaan ja arjen pyörittäminen tuntuu mahdottomalta. Kaipaamme niin kovasti muutosta tilanteeseen, että teemme hätiköityjä ratkaisuja ja ahdistumme entistä enemmän siitä, kun emme löydäkään oikeanlaista ratkaisua tilanteeseen.

Tällaisia fiiliksiä voi herätä kaikilla elämän osa-alueilla: opiskeluaikoina, parisuhteessa, työelämässä, lapsiperheessä. Itselläni näitä fiiliksiä on tämän syksyn aikana herännyt töihin liittyen. Olen huomannut kaipaavani jotain uutta. Jotain vakaampaa. Työpäivien jälkeen olen ollut niin väsynyt, että olen joko istunut sohvalla horroksessa tai vaipunut johonkin unta muistuttavaan koomatilaan. Joka päivä sattuu johonkin – päähän, vatsaan, selkään, jalkaan, sieluun… Olen suhtautunut asioihin minulle poikkeukselliseen tapaan negatiivisesti. En ole saanut tartuttua asioihin toivomallani tavalla. En ole saanut kasattua omia ajatuksiani. Mitä oikein haluan? Miksi minusta tuntuu tältä?

Tänään tein jotakin, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt.

Otin eteeni kynän ja paperia ja aloin kirjoittaa. En pysähtynyt miettimään mitään. En miettinyt lauserakenteita tai pilkkujen paikkoja (jälleen kerran minulle poikkeuksellista). En pohtinut muiden mielipiteitä tai analysoinut omiani. Kirjoitin vain, miltä minusta tuntuu. Kirjoitin ylös sitä kuuluisaa tajunnanvirtaa.

Oloni on nyt parempi, kuin moneen viikkoon! Olen toiveikas, innokas, tehokas. En edes lukenut, mitä kirjoitin – sillä ei ole mitään väliä. Pääasia on se, että sain purettua fiilikseni minulle ominaisella tavalla. Joku saattaa saada voimaa siitä, että avaa sanaisen arkkunsa suullisesti ja keskustelee asioista ystävän kanssa, mutta minulle – introvertille – paras tapa oli tuottaa ajatuksia tekstin muodossa.

Meille introverteille lienee tyypillistä pohtia asioita omassa pikku päässämme. Ehkä analysoimme liikaa ulkopuolisia vaikuttimia. Sitä, mitä muut ovat tästä mieltä. Ei asioista tarvitse puhua jos ei se tunnu hyvältä – ihan sama mitä väittävät! Pitää kuitenkin muistaa, että introverttikin kuormittuu (ehkä jopa helpommin kuin muut). Joten neuvoni kaikille jotka pyörittelevät asioita mielessään: kirjoita tajunnanvirtaa paperille. Se tekee ihmeitä.

Yksi kysymys mieleeni kuitenkin jäi pyörimään: mikä on työnantajan vastuu, kun työntekijä ei enää energisoidu työstään? Tämä on se pohjimmainen syy, miksi haluan työskennellä henkilöstöalalla. Haluan olla se ihminen, joka ymmärtää kysyä onko kaikki hyvin.

struggle

Mainokset

Kommentoi (onnistuu myös anonyymisti, kun jätät kentät tyhjäksi)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s