Totuus: Monet eivät saa haastattelukutsua, koska CV on yksinkertaisesti huono

Otsikko voi kuulostaa aika brutaalilta, mutta näin se vaan on. Sehän on jo todettu, että rekrytoija vilkaisee hakijan CV:tä keskimäärin vain muutaman sekunnin verran. Jos CV on yksi suuri sekamelska, jonka tulkitseminen vaatii lähinnä useita päiviä sekuntien sijaan, se ohitetaan samontein. Itselläni on kuitenkin tapana antaa aina mahdollisuus myös tällaiselle sekavalle tapaukselle, joten tutkin CV:tä muutaman sekunnin kauemmin, nenä kiinni näytössä, kulmat kurtussa, ja totean ääneen: ”En ota tästä mitään tolkkua.”

Mikä tästä tekee aivan uskomatonta on se, että netti on pullollaan hyvin selkokielisiä ohjeita siihen, miten CV kannattaa laatia. Jokaisella ihmisellä on myös ihan takuulla edes yksi tuttava, joka tietää miten tuo tylsä asiakirja pitäisi koostaa järkevästi. Ja mikä järjettömintä, antaessani palautetta CV:stä on todella monen vastaus: ”Näin minulle opetettiin työkkärin työnhakukurssilla”. Ei voi olla totta.

Mikä siitä CV:stä sitten tekee huonon? Listaan tähän muutamia asioita:

Järjestys on väärä
Käytännössä rekrytoija haluaa katsoa, mitä tyyppi on tehnyt aikaisemmin. Työhistoria on siis kaikkein oleellisin, joten sitä ei kannata jättää viimeiseksi.

CV on kahdeksansataa sivua pitkä
Enpäs liioitellut. No, oikeasti olen viimeksi eilen saanut eteeni 6 sivua pitkän CV:n. Kuusi sivua! Pituutta tuli paitsi sisällöstä, myös fontista ja riviväleistä. CV:n kannattaa oikeasti olla maksimissaan kaksi sivua pitkä. Rekrytoijan ei tarvitse tietää 30 vuoden takaisesta työhistoriasta yhtään mitään, ellei se ole oikeasti oleellista tehtävän kannalta. Aikaisemman työhistorian voi kuitata yhdellä lauseella työhistorian lopussa: ”Lisäksi olen nuorempana työskennellyt näissä ja näissä tehtävissä.”

Järjestys on väärä, vol 2
Työhistoria pitäisi listata siten, että edellinen työsuhde löytyy ylimpänä. Eli siis järjestyksen tulee olla käänteinen. Rekrytoijaa kiinnostaa enemmän se, mitä hakija on tehnyt viime vuosina, kuin se miten hän on aloittanut työuransa vanhempien maatilalla -73.

Kappalejaot ja/ tai välimerkit puuttuu
Kukaan ei pysty lukemaan CV:tä, joka on kirjoitettu yhteen putkeen. Sen pitää olla tiivis, mutta kuitenkin helppolukuinen. Kuten sanottua, rekrytoija silmäilee CV:n läpi, jolloin oleellisten tietojen on löydyttävä tekstin seasta.

Työhistoria on selostettu kokonaisin lausein
Esimerkiksi: ”Aloitin työurani 14-vuotiaana vanhempien maatilalla, jossa tein sitä tätä ja tuota, jonka jälkeen suoritin kauppaopiston. Sen jälkeen työllistyin yritykseen X vuonna 1979 ja olin siellä kevääseen 1982. Siellä tein sitä tätä ja tuota. Sen jälkeen pääsin töihin yritykseen Y, vuonna 1983 ja olin siellä ensin töissä puoli vuotta, jonka jälkeen jatkoin vanhempien maatilalla kaksi vuotta, jonka jälkeen palasin samaan työpaikkaan uudelleen ja olin siellä vuoteen 1994.”

Ja niin edelleen, ymmärrätte mitä tarkoitan. Kun CV:n koostaa näin, on täysin mahdotonta silmäilemällä löytää selkeää tietoa, että missä ihminen on ollut töissä, milloin, kuinka kauan ja mitä tekemässä.

CV:stä ei ilmene, mitä hakija on aikaisemmin tehnyt
Tämä on todella yleinen ja sitäkin isompi kompastuskivi. Joillakin on listattuna vain yritykset, joissa on ollut töissä, mutta ei mitään mainintaa työtehtävistä – ei edes tehtävänimikettä. Yritys ei kerro rekrytoijalle yhtään mitään. Metallialan yrityksessä ihminen saattaa olla varastotyöntekijä, hitsaaja, kokoonpanija, toimistotyöntekijä ja talousjohtaja. Rekrytoijan homma ei ole ryhtyä arvailemaan, mitä työ mahdollisesti on pitänyt sisällään.

Parempi versio tästä on se, että yrityksen lisäksi on mainittu tehtävänimike, mutta sekin valitettavasti jättää todella paljon arvailujen varaan. Olen aikaisemmin käyttänyt tässä kohtaa esimerkkinä varastotyöntekijää, mutta nyt mennäänkin toimistotyöntekijällä. CV:ssä lukee siis tehtävänimikkeenä toimistotyöntekijä. Okei, mutta rekrytoija ei jälleen kerran voi tietää, mitä työ on pitänyt sisällään. Onko ihminen tehnyt laskutusta, reskontraa, palkanlaskentaa, kirjanpitoa, asiakaspalvelua, kokousjärjestelyjä, matkajärjestelyjä, arkistointia tai järjestelmien ylläpitoa? Kuka tietää? Hakija! Hakija tietää, ja on myös hakijan velvollisuus kertoa nämä asiat CV:ssä.

Yksi kokonainen sivu on pyhitetty täysin epäoleellisille asioille
Veikkaan, että tämäkin juontaa siitä, että ihmiset ajattelevat CV:n pituuden kertovan rekrytoijalle, että kyseinen henkilö on hyvin aktiivinen ja tehnyt paljon kaikkea. Yksi hyvä esimerkki on harrastukset. Niistä voi aivan hyvin kertoa CV:ssä, koska jotkut rekrytoijat tykkäävät vilkaista myös, mitä hakija puuhaa vapaa-ajallaan, mutta tämä setti kannattaa kuitenkin pitää lyhyenä.

Toinen epäoleellinen asia (ja tarkoitan nyt että epäoleellinen CV:ssä) on perhesuhteet. Tästä olen kirjoittanut ennenkin. Pahimmillaan hakija kertoo pitkän kappaleen verran siitä, miten hän on naimisissa 45-vuotiaan Jyrkin kanssa ja miten heillä on kaksi poikaa, 6v. Lasse ja 12v. Leevi, ja yksi tyttö, 18v.Viivi, joista jälkimmäinen on jo muuttanut pois kotoa, jonka lisäksi kotona asuu mäyräkoira Wagner ja kultahattupääpapukaija Esmeralda, joka on muuten vaaleanpunainen, mutta sillä on musta pää. You get the point.

Asettelu on ihan miten sattuu
Tämä ei useinkaan ole suoranaisesti CV:n laatijan vika, vaan syy löytyy teknisemmältä puolelta. Jos liitteet lähettää Word-muodossa, voi vastaanottajan tietokone saada hienonkin asettelun heittämään häränpyllyä. Itse asiassa, mitä hienompi asettelu, sitä todennäköisemmin se heittää häränpyllyä. Liitteet kannattaa siis aina lähettää PDF-muodossa, koska silloin vastaanottaja näkee sisällön niin kuin se on tarkoitettu.

CV on tylsä… tai vaihtoehtoisesti näyttää klovnin oksennukselta
Tämä on makukysymys, mutta itse kaipaan ansioluetteloon hieman rakennetta. Fonteilla, väreillä ja otsikoilla saa CV:n näyttämään oikein kivalta ja helppolukuiselta. Toki tässä täytyy muistaa, että tarkoitan nyt neutraaleja fontteja, värejä ja otsikointia. Ihan kaikista kamalinta on lukea CV:tä, jossa on kymmentä eri fonttia, viittä eri fonttikokoa ja neljää väriä, jotka ovat vieläpä kirkkaan sininen, kirkkaan punainen, kirkkaan vihreä ja kirkkaan keltainen.


Jotta en jättäisi ketään tyhjin käsin, olen laatinut hyvin selkeän esimerkin siitä, miltä CV voisi näyttää. Se löytyy täältä. Mallini on hyvin perinteinen, mutta se antaa ainakin hyvän pohjan niille, joilla ei oikeasti ole mitään käryä siitä, miten CV kannattaa laatia.

Tarvitsetko vinkkejä CV:n laatimiseen tai jonkun oikolukemaan CV:si? Laita rohkeasti meiliä tulemaan, niin katsotaan miten voin auttaa: iina.korpivaara(at)gmail.com.

Edit: Tätä saa ja pitää jakaa, jotta yhä useampi työnhakija oppii tekemään CV:nsä oikein ja parantaa siten työllistymismahdollisuuksiaan. Asia on oikeasti tärkeä.

Mainokset

Kommentoi (onnistuu myös anonyymisti, kun jätät kentät tyhjäksi)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s