Kun ihminen ottaa damagee

Katsoin eilen Ruudusta Arman Alizadin ja Meeri Koutaniemen ohjelmaa Pahan Jälkeen. Siellä oli jakso, joka kertoi koulukiusatusta nuoresta miehestä ja siitä, miten kiusaaminen vaikuttaa häneen yhä edelleen. Rupesin siinä sohvan nurkassa pohtimaan, että olinko minä koulukiusattu. Olen aina vahvasti ollut sitä mieltä, mutta ohjelmaa katsoessa fiilis hieman muuttui. Ei minua koskaan ole satutettu tai jätetty ulkopuolelle. Minulla on aina ollut kavereita – vähän, mutta onpahan kuitenkin. Joskus olen – ja tämä on tosi ilkeästi sanottu – syyttänyt silloisia kavereitani siitä, että sain osakseni haukkuja ja huutelua. ”Hikke!”, ne huusivat. Minä tasaisen kasin keskiarvolla en ymmärtänyt, miksi minua haukutaan hikeksi. Lähimmät ystäväni olivat niitä kympin tyttöjä. Miksi te minulle huutelette? Sitten kuului nelisilmää ja läskiä. Ne minä ymmärsin.

Olen elämässäni ja ihmissuhteissani todella epävarma. Koko ajan. Mietin jatkuvasti, pidetäänkö minusta. Saatan jutella jonkun ihmisen kanssa ja miettiä, inhoaako hän minua. Mietin sitä, miltä näytän ja miltä kuulostan. Olen usein hiljaa, koska pelkään että minut keskeytetään ja se nolottaa.

Tämä epävarmuus ei liity ainoastaan puolituttuihin ja tuntemattomiin ihmisiin, vaan myös ystäviin ja perheenjäseniin. Yhtenä päivänä, ei kovin kauan aikaa sitten, lähetin ystävälleni viestin ja kysyin, mitä hänelle kuuluu. Muutamaa sekuntia aikaisemmin olin ajatellut, että onkohan hän kyllästynyt olemassaolooni. Muutamaa sekuntia myöhemmin sain vastauksen: ”Tulinpa hyvälle mielelle kun laitoit viestiä.” Se oli hyvin surrealistinen hetki. Tuijotin puhelinta pää kallellaan, kunnes lukemani tavoitti aivoni. Sitten hymyilin itsekseni ja totesin taas olleeni idiootti.

Pohdin usein, että mistä epävarmuuteni johtuu. Olen aina ollut ujo lapsi, mutta missä, milloin ja kenen toimesta olen ottanut tarpeeksi henkistä damagea tunteakseni oloni näin epävarmaksi vielä aikuisiälläkin? Yksi hyvin potentiaalinen vaihtoehto on se, että minusta ei pidetty lapsena (tai näin minä itse ajattelin). Minulla oli aina vain pari ystävää. Pari ystävää tarhassa, pari ystävää ala-asteella, pari ystävää yläasteella, pari ystävää lukiossa… Olen aina sanonut, etten kaipaa enempää ystäviä. Olen tyytyväinen siihen, että niitä on vain muutama, koska he ovat myös todella läheisiä ja tärkeitä ystäviä. Pieni tyttö sisälläni kuitenkin miettii, miksei kukaan muu halunnut olla ystäväni?

Epävarmuus on näkynyt myös teoissani ja elämässäni. Olen pelännyt jatkuvasti, että epäonnistun. Olen miettinyt, etten ole tarpeeksi hyvä. En tiedä, onko tämä introverttiyteen liittyviä juttuja vai olenko vain sekaisin (hyvin mahdollista tämäkin), mutta ainakin tämä on asia jossa itseään ja ajattelutapojaan voi kehittää! Viimeisen vuoden aikana olen analysoinut elämääni ja tullut siihen tulokseen, että en minä ihan turha mimmi ole. Täytin juuri 27 vuotta ja olen tähän ikään mennessä opiskellut paljon kaikenlaista, työskennellyt pitkään henkilöstöalalla ja kasvattanut ammattitaitoani, kirjoittanut pari kirjaa ja ostanut miehen kanssa rivitaloasunnon.

Olen myös oppinut kuuntelemaan muiden sanoja ja kehuja siten, että oikeasti uskon siihen mitä he sanovat. Aikaisemmin olen hyvin suomalaiseen tapaan vähätellyt itseäni aina jonkun heittäessä kehuja suuntaani, mutta nyt olen ymmärtänyt kehujenkin kumpuavan jostain ihan oikeasta fiiliksestä. Sä oot mieletön mimmi, ne sanoo. Sä pystyt mihin vaan, ne sanoo. Sua ei voi kuin ihailla, ne sanoo. Ja vihdoin, kaikkien näiden vuosien jälkeen, osaan sanoa: totta.

The devil whispered in my ear:
”You´re not strong enough to withstand the storm.”
Today I whispered in the devil´s ear:
”I am the storm.”

Mainokset

Kommentoi (onnistuu myös anonyymisti, kun jätät kentät tyhjäksi)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s