Työyhteisöllisyys by Leadin

Istun kahvilaksi sisustetussa oleskelutilassa, luen Aamulehteä ja syön eväitäni. Jostain toimiston tuolta puolen kuuluu hersyvä nauru, joka saa minut hymyilemään. Se on Katja, toimiston joka-paikan-höylä, joka tuntuu tietävän kaikesta kaiken. Nauru on aito ja iloinen. Se kuvastaa koko työyhteisöä.

logo_orange_400x400

Toinen työviikkoni uudessa työpaikassa lähenee loppuaan ja perjantai aiheuttaa ristiriitaisia fiiliksiä. Viikko on ollut monipuolinen ja vauhdikas, joten viikonloppu on ansaittu lepotauko. Toisaalta kuitenkin tuntuu, ettei malttaisi lähteä viikonlopun viettoon – miten tämä viikko meni taas niin nopeasti?

Tällainen tunne kertoo jotain positiivista työnantajastani. Asioiden täytyy olla hyvin, jos työntekijä ei perjantain tullen malta lähteä pois. Ja niin onkin.

Toimistolla on hiljaista, koska monet tykkäävät viettää perjantaisin etäpäivää. Minullakin oli samanlaiset suunnitelmat, mutta toimistolle hankitut Runebergin tortut houkuttelivat minut paikalle. Tärkeintä ei toki ole herkuttelu, vaan pieni hetki viikon päätteeksi, kun me kaikki laahaudumme toimiston eri kolkista samaan tilaan ja vietämme aikaa yhdessä. Kaikki on rauhallista ja välitöntä.

Olen saanut lounaani syötyä ja päätän jatkaa työn tekemistä sohvalla. On mukavaa, että saan itse valita, missä teen työtäni. Aamupäivällä olen istunut työpöydän ääressä ja myöhemmin siirtynyt seisomapisteelle. Nyt aivoni kaipaavat rentoa ilmapiiriä, ja pehmeä sohva ja harmaa karvamatto ovat omiaan luomaan juuri oikeanlaisen tunnelman.

Omanlaisensa tunnelman luo myös yrityksen kansainvälisyys, joka näkyy arjessa ulkomaalaisina työkavereina. Newyorkilainen Daniella istuu lähettyvillä ja nauttii välipalahetkestä, kunnes nousee ylös ja tokaisee nauraen:

”Sorry for the noisy apple eating!”

Minuakin naurattaa. Käsken häntä syömään jotain pehmeämpää ensi kerralla.

Silloin tällöin ohitseni vilahtaa hahmoja. Kenenkään lähestymistä ei kuule, koska jokaisella on jalassaan villasukat. Monella on yllään harmaa Leadin-huppari. Fiilis on siis rento vaatetusta myöten. Joku hakee kahvia, joku käy vessassa, joku rientää palaveriin ja joku vaihtaa työpistettä. Tavallista toimistopöhinää on havaittavissa.

Toimitusjohtaja käväisee jääkaapilla ja kysyy, miten iltapäiväni on lähtenyt sujumaan. Vastaan, että oikein kivasti. ”Mukava kuulla”, hän toteaa, ja jatkaa taas matkaansa. Kolmen lauseen pituinen keskustelu riittää siihen, että tunnen oloni huomioiduksi.

On torttuhetken aika ja kaikki saapuvat oleskelutilaan. Yhtäkkiä ympärilläni on kymmeniä ihmisiä ja iloinen puheensorina täyttää tilan. Seuraan ihmisten ilmeitä ja tekemisiä samalla, kun yritän sotkematta syödä rasvaa tihkuvaa Runebergin torttua. Pari päivää sitten työnsä aloittanut työntekijä seisoo huoneen reunalla epäröiden. Aivoni muodostavat juuri ajatusta siitä, että menisin juttelemaan hänelle, kun joku ehtiikin ensin. Näin meillä toimitaan. Kukaan ei jää yksin. Joka puolelta kuuluu naurua ja lähes kaikkien kasvoilla on hymy. Ympärilläni puhutaan asioista, joista en ymmärrä mitään, mutta en tunne oloani ulkopuoliseksi, koska minua osallistetaan keskusteluun.

Leadin on yritys, jossa kaikki ovat aidosti samalla viivalla. Ei ole yhtä suurta toimiston ylijumalaa. Olemme ryhmä ihmisiä, jotka tekevät oman osansa kaikkien yhteisen hyvän aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi. Tunnen olevani osa porukkaa, vaikken oikeastaan vielä edes tunne ketään.

On mahtavaa päästä seuraamaan yrityksen kasvutarinaa. Veikkaan, että tarina on pitkä ja onnellinen.

torttu

Mainokset

Kommentoi (onnistuu myös anonyymisti, kun jätät kentät tyhjäksi)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s