Voiko työhyvinvointi kääntyä itseään vastaan?

Toimistolla on huolehdittu työntekijöiden hyvinvoinnista monin eri tavoin.

Organisaatiorakenne on matala ja yhteisöllisyyttä korostetaan. Projektit ovat monipuolisia, ja erilaisia työrooleja pystytään räätälöimään kunkin henkilökohtaisten kompetenssien ja toiveiden mukaisesti. Jokaisella on työkavereiden, tiimin ja työnantajan tuki. Itseohjautuvuuteen kannustetaan. Työnteko on tehokasta, mutta rentoa.

Avonkonttorin viihtyvyyttä lisäävät erilaiset tilanjakajat, firman tarjoamat kuulokkeet, monipuoliset tilaratkaisut ja erikokoiset neuvotteluhuoneet, puhelinkopit ja tiimityötilat sekä viherseinät.

Ergonomiaan on panostettu siten, että kaikilla on sähköpöytä ja erilaisista tuoleista saa valita mieleisensä. Työfyssarikin käy varmistamassa työntekijöiden työskentelyasennot säännöllisesti.

Toimistolle tuodaan joka viikko hedelmiä, croissantteja sekä muita perusjuttuja, kuten kahvia, teetä ja maitoa.  Löytyy limukone, josta saa limpparia, vichyä ja energiajuomaa pilkkahintaan. Kesällä tarjottiin jäätelöä joka päivä.

On bilispöytä, flipperi, pöytäfutis ja pingispöytä.

Hieroja käy joka viikko, mutta lisäksi löytyy myös luksustasoinen hierontatuoli.

Työsuhde-edutkin on olemassa, aina lounas- ja kulttuuriseteleistä hammaslääkäri- ja silmälasietuun. Löytyy uusimmat puhelimet ja tietokoneet. Kotiinkin saa laajakaistan firman piikkiin.

Niin, ja Spotify, ettei ne firman kuulokkeet ihan hiljaisena lepää korvilla.

Virkistyspäivät on mietitty viimeisen päälle upeiksi elämyksiksi. On ohjelmaa jokaiseen makuun. On bändi. On ruokaa. On viinaa.

Joskus toimistolle myös tuodaan ylimääräisiä juttuja, kuten rahkaa ja kananmunia.

Mutta mitäs hittoa! Ennen niitä munia tuli joka viikko, nyt niitä ei ole näkynyt pitkään aikaan! Miten mun aamumunakkaan nyt käy?

adult, angry, beautiful


Yllä oleva tarina (joka on muuten totta joka sana) kuvailee hyvin ilmiötä, joka pelottaa ja hämmentää minua suunnattoman paljon. Olen ennen vanhaan ollut työyhteisössä, jossa hedelmien hakeminen toimistolle kiellettiin ehdottomasti ”turhana rahanhaaskauksena”.

Nykypäivänä luulisi jokaiselle yrittäjälle ja toimarille olevan päivänselvää, että työntekijät on se tärkein voimavara, ja että sitä voimavaraa pitäisi ruokkia (no pon intended). Onnekseni saan tehdä töitä firmassa, jossa ollaan työhyvinvoinnin edelläkävijöitä! Välittämisen kulttuuri on voimakkaana läsnä joka päivä.

Tästä päästäänkin jo otsikossa olleeseen kysymykseen. Voiko työhyvinvointi kääntyä itseään vastaan? Asiat on liian hyvin. Kaikki edut ja ”kivat extrajutut” aletaan vähitellen kokea itsestäänselvyytenä. Sitten kun yksi asia otetaan pois, tai vaikka vain vaihdetaan johonkin muuhun, koetaan se välittömästi hyvinvoinnin alenemana. Vähän niin kuin parisuhteessa. Toinen pesee pyykkiä, tiskaa, käy kaupassa, hakee lapset päiväkodista ja kokkaa koko perheelle illallisen, mutta jättää vahingossa sukan lojumaan lattialle. O-ou.

Miksi ihmiselle on niin pirun luonnollista kokea elämä epäreiluna? Miksi me mietitään ensisijaisesti sitä, mitä meillä ei ole, sen sijaan että oltaisiin kiitollisia siitä, mitä on saatu?

Mainokset

Kommentoi (onnistuu myös anonyymisti, kun jätät kentät tyhjäksi)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s