Työyhteisö, jossa jokainen tulee kuulluksi

Voitko kuvitella sellaisen työyhteisön, jossa kuka tahansa ”tavallinen tallaaja” voi esittää idean – pienen tai suuren – ja tulla ihan oikeasti kuulluksi? Idea voisi koskea päivittäistä työntekoa ja olla oikeastaan mitä tahansa ”voitaisiinko hommata hedelmiä toimistolle?” ja ”voitaisiinko siirtyä käyttämään tällaista uutta systeemiä, joka helpottaisi arkea ja nopeuttaisi työntekoa?” välillä. Tai sitten se voisi olla jotain oikeasti isoa strategia- ja liiketoimintatasolla.

Arvaa mitä? Minä olen sellaisessa työyhteisössä.

Ja mikä hulluinta – kyseessä on melkein 400 hengen konserni, Gofore Oy.

demokratia-työyhteisössä

Tällaista vaikuttamismahdollisuutta ehkä odottaisi ennemmin joltakin pienemmältä yritykseltä, joka rämpii arjessa eteenpäin kuin chihuahua loskassa. Sellaisissa kun on usein ”kaikki tekee kaikkea” -mentaliteetti ja kaikilla on enemmän tai vähemmän vastuu yrityksen pärjäämisestä. Pienessä yrityksessä on myös helpommin näkymät eri toimintoihin ja kokonaiskuva on helpompi hahmottaa.

Hahmotanko siis itse koko Goforen liiketoimintaympäristön? En varmasti. Eikä minun tarvitse. Kun idea tulee, selvitän kuka voi idean jalostamisessa auttaa. Aika pian selviää, onko ajatus jo laitettu käytäntöön tai heitetty viallisena romukoppaan. Jos idea on kaikille uusi, sitä lähdetään yhteistuumin pohtimaan pitemmälle.

Mutta nyt menen asioiden edelle. Palataan siis hieman taakse päin.

Ihminen, jonka työtehtävä ei suoranaisesti liity liiketoiminnan kehittämiseen, katsoo asiaa ”ulkopuolisen” silmin. Rennosti. Ilman paineita. Mehän tiedetään, että silloin ihminen saa parhaat ideansa – kun niitä ei yritä saada väkisin aikaiseksi. Voisi siis ajatella, että juuri näiltä ihmisiltä löytyy todella innovatiivisia ja toisinaan ehkä häkellyttävän simppeleitä ratkaisuja erilaisiin ”ongelmiin”. Ongelma on tässä tapauksessa lainausmerkeissä, sillä aina ei suinkaan ole kyse ongelmasta. Monesti kyseessä on vain aita, jonka yli kiivetään joka päivä, koska kukaan ei ole hoksannut kaataa sitä.

Siksipä olen yhä uudelleen ja uudelleen vaikuttunut siitä, että Goforella tämä asia ymmärretään – ja sitä myös hyödynnetään! Ihmisiä kuunnellaan. Niitä, jotka tekevät sitä ihan perusduunia.

Kun organisaatiorakenne on matala eikä johtavassa asemassa ole kuin kourallinen ihmisiä, ei jokaista asiaa myöskään tarvitse pyöräyttää johtoryhmän tai muun valtikan kanssa heiluvan hallitsijan kautta. Yleensä riittää, että työyhteisöltä kysytään mielipidettä, ja jos ajatus saa kannatusta, se toteutetaan.

Mahtavin tunne tulee siitä, kun itse heittää ilmoille jonkun idean, ja sen toteuttamismahdollisuuksia lähdetään heti selvittämään. Asioita viedään eteenpäin ja niihin paneudutaan aidosti. Helppohan siihen ideaan olisi vaan todeta ”ei”. Hirveän helppoa. Kaksi kirjainta. Yksi tavu. Takaisin perusduunin pariin. On niin hienoa, että jokainen yksilö otetaan tosissaan. Miksi jonkun idea olisi huonompi, kuin jonkun toisen?

ideointi

On häkellyttävää, miten näinkin isossa työyhteisössä voi tulla kuulluksi. Jotenkin se vaan toimii. Se on hienoa ja varmasti kovan työn tulos! Yksi konkreettinen esimerkki tästä ovat yrityksen tarjoamat henkilöstöedut. Niitä ei ole päättänyt Herra Iso Jehu, vaan työntekijät itse. On yhdessä pohdittu, mitä etuja halutaan. Siksipä etujen listalta löytyy tosi hienoja juttuja, kuten silmälasi-, hammaslääkäri- ja lastenhoitoetu.

Kuinkahan monessa muussa – erityisesti perinteisemmän, hierarkisen organisaatiorakenteen omaavassa – yrityksessä tällainen toimintatapa olisi mahdollinen? Kysyt esimieheltäsi, hän kysyy omalta esimieheltään, hän omaltaan, ja sitten vielä yhdeltä, joka on jo niin kaukana käytännön työstä, että tyrmää idean suorilta.

Ideoiden esille tuominen ja jalostaminen vaativat työntekijöiltä rohkeutta nostella kissoja pöydille (voi mikä ajatus, kissoja pöydillä!) ja uskallusta kertoa oma ideansa, mikä voi joskus tuntua nololtakin. Entä jos se on muiden mielestä ihan typerä ajatus? Voi olla, mutta jos olen monen sadan hengen työyhteisössä, on siellä vähintään muutama samaa mieltä kanssani. Aina on se mahdollisuus, että juuri se minun ideani on todellinen jackpot!

Kuulijalta se sen sijaan vaatii avointa mieltä. Kuten jo totesin, moniin asioihin olisi hirmuisen helppoa sanoa ”ei”. Pitää pystyä kuuntelemaan, mitä toinen sanoo, mutta myös oikeasti kuulemaan sen. Mitä toinen ehdottaa? Miksi? Miten hän perustelee sen? Ymmärsitkö varmasti oikein? Oletko oikea ihminen päättämään, onko idea hyvä vai ei?

Muistan ikuisesti lauseenpätkän jostain vuosien takaa (en edes muista missä sen kuulin), joka on jäänyt mieleeni ja sopii tähänkin tilanteeseen erinomaisesti. Se kuuluu näin:

Tiedän, että uskot ja ymmärrät, mitä luulet minun sanoneen, mutta en tiedä oivallatko, että se mitä kuulit, ei ollut se mitä tarkoitin.

 

 

Mainokset

Kommentoi (onnistuu myös anonyymisti, kun jätät kentät tyhjäksi)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s